Keittiöremppa

Aloittelin kertomaan meidän remontista tuossa taannoin. Jatketaampa aihetta keittiöllä, johon tuli ehkä suurin muutos koko huoneistossa.

Keittiönkaappien rungot olivat vanhoja 50-luvun alkuperäisiä, mutta jo huonossa kunnossa. Moni varmaan itkisi niiden perään, mutta me emme. Muutama kokopuinen runko-osa varastoitiin vintille odottamaan nikkarointi-innostusta.

Uudet kaapit hankittiin Isku keittiöiltä. Yläkaappien ovet ovat tammea. Tasona on valkoinen kvartsisekoite ja välitilaan pistettiin lasi. Tässä keittiö viimeistelyä vaille valmiina.

Ja tässä jo asutumpi malli äidin tekemän räsymaton kera.

Kesäaika ja Mykonos

Maanantain teemana kesäaika ja poikaystävän uusi biisilöytö. Kohta paistaa meilläkin aurinko kuin Mykonoksella.

 

Lukunurkkaus

Luin vasta vähän aikaa sitten joululahjaksi saamani Kathryn Stockettin Piiat-kirjan. Se oli huippu hyvä ja vangitseva. Kävin lainaamassa pienen kasan kirjoja, jos niistä löytyisi joku vastaava lukukokemus. Kirjasuosituksia olen keräillyt blogeista (mm. täältä).

Mutta tälläkin kertaa lukeminen keskittyi vanhojen aikakauslehtien selailuun. Mikä se on, kun nykyään vaatii aika paljon keskittymistä, että jaksan avata ihan oikean romaanin lyhyiden artikkelien sijaan. Itse selitän ilmiötä netissä roikkumisella.

Remontin valmistumisen vuosipäivä

Muutimme nykyiseen kotiimme vuosi sitten. Ompa aika mennyt äkkiä! Vieläkin on muutama nurkka laittamatta, eikä seinille ole saatu edes tauluja. Mutta kotona ollaan oltu jo vuosi!

Muuttoa edelsi noin neljän kuukauden remontti, jonka aikana asuimme poikaystävän miniyksiössä ja hänen vanhempiensa luona. Kylpyhuoneremonttia ja keittiön laittamista lukuunottamatta kaikki tehtiin itse. Meillä olikin loistoavustajat!

Sininen hetki olohuoneen ikkunasta.

Remontti kesti kauan, koska uusimme kaikki pinnat huoneistossa. Seinistä revittiin tapetit, seinät tasoitettiin ja maalattiin, kylpyhuone ja keittiö menivät kokonaan uusiksi ja samalla kaatui yksi seinäkin. Lattia hiottiin uuteen uskoon ja katot, listat, ovet, ikkunalaudat ja patterit maalattiin puhtaiksi. Huh sitä työn määrää.

Keittiön välitilan laatoitus saa lähteä.

Osa kylpyhuoneesta ämpäreihin pakattuna mintunvihreässä eteisessä.

Keittiökin on valmiina muuttoon.

Kannoimme asunnosta monta tonnia tavaraa ja tiiltä ulos, joten rappusten kiipeäminen tuli tutuksi. Laitan tänne lisää remonttikuvia jatkossa ja samalla esittelen miltä paikat näyttävät valmiina.

Nyt menen kuitenkin nauttimaan valmiista kodista.

Ihme kukka!

Tämä orkidea on kukkinut hurjasti. Sain sen poikaystävältä syntymäpäivälahjaksi viime keväänä. Silloin se oli vielä kaksivanainen ja kukki komeasti pitkälle alkusyksyyn saakka. Sitten sen vanat kuivuivat ja leikkasin ne pois (vaikka myöhemmin olen lukenut, että niin ei saisi tehdä). Pian juurien lomasta alkoi tunkea uusi vihreä vana, jonka päähän ilmestyi neljä kukkaa. Nyt siihen on puhkeamassa jo kuudes! Taitaa olla mieluisa paikka tuo itäinen ikkunalauta.

Toinen uusi perheenjäsen

Huh. Soittimia alkoi oikein virrata meille.

Vasta saimme pikkukitaran, nyt vuorossa jo vähän enemmän tilaa vaativa kontrabasso. Se on kuulema vain lainassa, mutta laina-aika on aluksi ainakin viisi vuotta. Mukava ääni siitä kumisee. Uskon, että matalammat äänet eivät häiritse niin naapureitakaan, vaikka kantavat varmasti paremmin kuin korkeat. Näin ainakin haluan uskoa.

Sain viikonloppuna pikkukitaralla ensimmäisen blueskitaratuntini, joten kohtahan tässä säestetään tätä uutta tulokasta. Kunhan siis opin ensin pitämään sormet oikeilla kielillä.

Dinon kanssa aamupesulla

Meitä on siunattu kylpyhuoneen ikkunalla ja kevätauringon paistaessa se tosiaankin tuntuu lahjalta. Aamulla hampaita pestessä voi nauttia aamuauringon paisteesta, koska ikkuna sattuu olemaan juuri siihen suuntaan.

Viikonloppuna lähipuussa ahersi tikka. Muina päivinä seurana on ainakin dinosaurus, joka saa paistatella auringossa aina, kun se kylpyhuoneeseen paistaa.

Nyt ikkuna on lumesta märkä. Pyryttää. Talvi vielä pullistelee keväälle.

Terveiset vintiltä

Vein kirkasvalolampun vintille ja pakkasin omaan laatikkoonsa. Toivottavasti sitä ei aikoihin tarvitse kaivaa esille. Samalla tavaroiden takaa pilkisti pöytätuuletin, ikäänkuin moikaten: "Minäkin olen täällä! Muistatkos?" No muistanhan minä. Pöytätuuletin hurisemassa kesäöinä, kun ikkunasta tuleva tuulen vire ei auta, vaan kuuma kömpii ulkoa lakanoihin asti.

Ihan vielä ei tuuletin pääse vintiltä pois. Se saa odotella siellä niitä kuumia päiviä ja öitä, joita ihan varmasti taas tulee. Mutta onneksi siihen on vielä aikaa, koska odottaminen on yhtä ihanaa kuin sitten itse hikoilu. Vaikka sitten hikoillessa se tuntuisikin tukalalta, mutta ihanaa se on!

Uusi perheenjäsen

Meille tuli pieni lisäys soitinperheeseen. Vanhempieni luota pelastettiin pitkään seinällä roikkunut pikkukitara, jonka poikaystävä kunnosti. Se on aikoinaan ostettu veljelleni, mutta kielet eivät kestäneet käsittelyä. Uusilla kielillä se soi kuin mandoliini.