Siis mitä. En jaksa harjata tai laittaa hiuksia, ne on vaan sotkuisella nutturalla. Pidän samaa mekkoa päällä jo neljättä päivää. Kylmän tullessa lisään päälle vain ruutupaidan ja villasukat. Ihan kuin oisin mökillä, mutten ole. Olen istunut monta tuntia tietokoneen ääressä. Aloitan aamuni tuijottaen ruutua ja illalla kellahdan tietokoneelta suoraan sänkyyn.
Mikä miusta on tullu? – Opiskelija. Olen uhrannut osan kuuden viikon kesälomaani kirjoittamalla esseitä ja vastailemalla tehtäviin. Miksi ihmeessä? – Koska jätän kaiken viime tippaan. Minulla oli kokonainen vuosi aikaa suoriutumiseen, mutta sitä vastoin roikuin illat blogeissa ja rupesin itsekin tehtailemaan sellaista. Keksin tekosyitä. Nyt siitä saa kärsiä.
Tai sai kärsiä. Viimeiset tehtävät ja vihon viimeinen essee on nimittäin palautettu eilen! Juhlaa! Miulla alkoi oikeastaan toinen kesäloma! Ja kelitkin parantui! Mitä sitä ihminen sateella muuta tekiskään kuin pätevöittäisi itseään yhdellä aprolla? – No keksin aika monta muuta tekemistä, mutta ei mennä nyt sinne. Nyt siis vaan toivotaan, että uurastukseni tuottaa tulosta ja saan tuotokseni hyväksytyksi. Numeroista ei niin väliä, opintopisteistä enemmänkin.
Tämä päivä on mennyt vielä totutellessa ei-opiskelijamaiseen lomailuun. Tukka on jo vähän paremmin ja mekkokin vaihtui. Ruutupaita vielä pysyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti